”I have no words”

Kuluneet pari viikkoa ovat olleet mulle henkilökohtaisesti todella vaikeita lähipiirissäni sattuneen järkyttävän ja traagisen tapauksen vuoksi. Tätini aviomies teki itsemurhan 7. päivä kuluvaa kuuta. Uutinen tuli aikamoisena shokkina meille kaikille, ja minun on vieläkin aika vaikeaa tajuta mitä on tapahtunut  Työnteosta ei viime viikolla tahtonut tulla mitään, kun ajatukset pyörivät päässä enkä ollut oikein juttutuulellakaan. Nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa, vaikka surutyö onkin vielä kesken.

Kun ibminen, joka on ollut osa elämää lapsúudesta saakka, onkin yhtäkkiä poissa, herättää se paljon kysymyksiä. Olen viime aikoina kelaillut aika paljon niitä kaikkia  hetkiä joita sain vuosien varrella tätini miehen kanssa viettää. Lapsuuden aikaisia illanviettoja kun tätini perhe kävi meillä yökylässä, mummolan jouluja ja muita kokoontumisia. Hienoja muistoja.

Ehkä eniten jään kaipaamaan niitä kaikkia hienoja tarinoita, joita hän mulle kertoi. Hänellä oli myös pimeä puolensa, mutta ei siitä nyt tässä sen enempää. Jätetään ne asiat rauhaan.

En lähde perkaamaan syitä, että mitkä asiat saivat hänet tekemään tatkaisunsa. Se ei mulle kuulu. Toisen ihmisen pään sisään on aika vaikeaa kurkistaa.

Ajan oloon suru hellittää ja jäljelle jää monta hienoa muistoa. Nyt on aika sanaton olo.

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s